Kuinka huijaat Ryskän kiinni

Ryskä jos kuka on riistaverinen. Kun sillä on hyvä haju, oli sitten kyseessä pyyn räähkänä tai pupujussi, niin silloin se ei näe eikä kuule mitään muuta. Jätkä saattaa juosta ohi puolen metrin päästä, eikä näe tai haista vaikka sisäfilepihviä roikottais nenän edessä. Kuitenkin varmin käsky jolla pojan saa yleensä kutsuttua sisälle on SYÖMÄÄN!!

Tässä taannoin eräänä kesäiltana Ryskä sitten sattui pääsemään irti, ja mulla oli aamuksi töihin meno. Edellisen kerran kun oli karannut tuli vasta kahen aikaan yöllä. Päätin, että en valvo aamuyölle asti, nyt punnitaan mikä on pojalle tärkeetä. Otin Rentun mukaan ja kasan koiran nameja. Suosituin leikki Ryskän kanssa on kopinottaminen, ja mikä parempaa niin namin koppaaminen.

Seurasin haukkua. Pyyt siellä härnäsi Ryskää ja se pysyi suht pienellä alueella, vaan ei kiinni anna, ei sitten millään. Kun pääsin näköetäisyydelle aloin heittään Rentulle koppia. Ryskä mokoma vaan vilkaisi olkansa ylitse ja jatkoi puissa istuvien pyiden jahtaamista. Kokeilin uudestaan, ja olin "kiinnitämättä huomiota". Ei vaikutusta. Päätin, että nyt täytyy ottaa kovat kainot käyttöön.

Kun jälleen pääsin Ryskän lähettyville, noin 10 metrin päähän, kompastuin maahan ja "loukkasin" itseni tosi pahoin. Minuun sattui, en päässyt ylös, mutta valitin ja voivotin ja itkin ja paruin. Ryskä tuli heti parin metrin päähän ja oli vähän hätääntyneen oloinen. Sitten se käänsi kuononsa kotia kohti ja alkoi haukullaan kutsumaan isäntää. Haukku muuttui "tule ja auta minua" -haukuksi, jota Ryskä käyttää silloin ku on onnistunut solmimaan pihalla narunsa, eikä pääse omin avuin irti. Hetkisen se haukkui, ja kun kukaan ei tullut ja minä vain kovasti valitin, niin tuli viereen ja alkoi hoitaan mua. Otin koirasta kiinni, nostin itseni ylös, kytkin koiran ja jatkoin lievää valittamista ja annoin koiran auttaa minut kotiin. Koko loppuiltana ei ryskä väistynyt viereltäni. Olihan se pelastanut minut metsästä.

Uusi kasvo

Meillä on uusi koira. Raivo. Tai se on mun tytön koira. Raivo on Rentun pentu ja ryskän paras kaveri. Isäntä sanoo sitä Nappulaksi. Kulunut vuosi on ollut koirillekin rankka. Alkuvuodesta Ryskä sairasti jalkaansa. Se loukkasi tai reväytti sen maastolenkillä hevosten kanssa kerran, ja sen jälkeen alkoi aina ontumaan kun oli vähän rasittanut itseään. Kesällä näkymätön aita meni epäkuntoon, ja sen jälkeen Ryskä ei ole sitä niin ehdottämasti kunnioittanut. Se ottaa vauhtia ja juoksee yli kivusta välittämättä, kun sille päälle sattuu.

Syyskuussa Ryskä jäi auton alle. Koko kylki kuoriutui nahattomaksi. Se on kuitenkin toipunut vammastaan ihan kohtuullisen hyvin. Pari viikkoa Ryskän onnettomuuden jälkeen Renttu jäi Nellin polkemaksi. Onneksi ei loukkaantunut pahemmin. Parin päivän "sairasloma" ja koira on lähes entisensä. Sen se kuitenkin oppi, että ei ihan niin hanakasti oo enää hevosia haukkumassa. Silloin sen pitää aina tulla hämmentämään kun se luulee, että minä oon vaarassa. Jos siis oon laitumessa ja hevoset innostuu laukkaileen vaikka ne ei ois mun lähelläkään, niin Renttu haluaa "pelastaa" minut hevosten jalkoista ja kiinnittää niiden huomion itseensä, jotta ne ei mua polkis. Se siis vaikka henkensä uhrais mun puolesta.

Syyskuussa sitten syntyi Raivo. Nätti tyttö. Marraskuussa se tuli kotiin emonsa luota, ja on sopeutunut tosi hyvin elämään täällä Huvikummussa. Raivo ei ole nimensä mukaisesti mitenkään raivokas, vaan pikemminkin suht rauhallinen ja nöyrä penikka. Siitä tulee vielä ihan hyvä koira.

Kädet ylös! Tämä on Ryskä!

Oottako kuullut radiosta mainosta joka alkaa noin? Kuuluu ainakin Novalta, tämä ei ole mainontaa.

Jouluaattona asennettiin meille koko alueen ympärille näkymätön aita, kun riistan vähetessä Ryskän mielenkiinto siirtyi metsästä naapureiden pihoille. Nyt saa pojat taas olla irrallaan. Kahdessa päivässä oppi Ryskä välttämään aitaa. Meillä on onneksi niin paljon tätä maata, että sillä on tilaa aidasta huolimatta juosta ihan kunnolla. Renttu ei välitä aidasta mitään vaikka sillä on pantakin kaulassa, mutta sillä ei niin isoa väliä ookaan, koska ei se muutenkaan mihinkään lähe.

Roikkuva häntä ym.

Meidän Rentulla oli kuukautiset. Tai kiima, tai mikä se nyt on kun koiralla tulee verta peräpäästä. Yleensä niin käy noin kaksi kertaa vuodessa narttukoirille... Eräänä syksyn lumisena aamuna katsoimme ihmeissään, kun Renttu nousi hangesta istumasta ja lumeen jäi verinen jälki, niinkuin ainakin tyttökoiralta killa-aikana. Tarkemmin ku katottiin, niin Rentun takapuolestahan se veri tuli. Minä jo kaivoin kännykkää esille, että elukkalääkärillehän tässä pitää soittaa, eihän tuo oo normaalia. Otin kuitenkin pojan ensin sisälle, että putsataan kunnolla ja katsotaan mitä se veri on, onko sisäinen vuoto vai mitä. Eihän se normaalia kyllä oo. No, pieni pistohaavahan sieltä löytyi, kun peräpää putsattiin, ja verenvuotokin tyrehtyi putsaukseen, vaan on meillä naurua riittänyt Rentun kuukautisista.

Samoin kuin on naurua riittänyt Ryskän nyrjähtäneestä hännästä. Samana päivänä oli Nasu-koira meillä käymässä, ja Ryskä leikki sen kanssa kun niillä tuli jotain kiistaa pallon päältä. Ryskä kun on niin kiltti, ettei se osaa edes olla vihainen väisti Nasua äkkinäisesti ja kaikki näytti olevan siltä osin ohi. Mutta poika vaan oli jotenkin vaisun oloinen. Ihmettelimme mikä sille tuli. Seurasimme illan, ja Nasukin lähti kotiin, mutta Ryskä vaan oli vaisu. Häntä joka välillä tuntuu särkevän paukutuksellaan seinätkin ei heilunut lainkaan, ja roikkui vain alaspäin. Tosi oudolle vaikutti kun Ryskän tavaramerkki on aina ollut pystyssä sojottava häntä jonka päässä "palaa valkoinen liekki".

Häntä roikkui ja roikkui varmaan kaksi päivää. Eihän tämä voinut enää olla nolostumista. Vaikka koira tuli iloisena vastaan niin häntä ei heilunut ja kohta koira väistyi nolon oloisena pois. Kolmantena päivänä alkoi pientä liikettä näkymään hännän päässä ja neljäntenä se taas heilui ja paukutti entiseen malliin. Tulimme siihen tulokseen, että Nasua väistäessään kun Ryskä iski takamuksensa tantereeseen, se jätti hännän hankalaan asentoon allensa, ja koska häntä on niin vahva, niin se vain jotenkin nyrjähti siinä. Eihän kipeää häntää voi heiluttaa, ja nohan koira nolon ja apean oloinen jos ei häntäkään heilu, varsinkin kun se ei normaalisti oo paikallaan ku nukkuessa.