Jonossa tolpalle

Ensimmäistä kertaa mulla on kaksi uroskoiraa. Kahta koiraa on ollut aiemminkin, mutta ne on olleet narttuja, tai vain toinen on ollut uros. Monena aamuna olen hymyssä suin seurannut ja hämmästellyt koirieni jonokäyttäytymistä. Aivan selkeästi joka aamu ensimmäiselle pisulle on kiire. Ja joka aamu toistuu sama kuvio. Ryskä juoksee ensimmäisenä tolpalle. Aina sama tolppa. Renttu juoksee perässä, ja jää kiltisti odottamaan, että tolppa vapautuu. Kun Ryskä sitten siirtyy pois niin suorittaa Renttu hommansa.

Kuviosta tekaa hauskan se, että Ryskän aamupisi saattaa kestää paraillaan jopa kaksi minuuttia, ja Renttu seisoo takana jonossa, eikä helpota omaa oloaan millekään muulle tolpalle, ennenkuin kyseinen vapautuu. En ole huomannut vastaavaa käyttäytymistä muualla lenkillä, enkä koskaan narttukoirien kesken.

Toblerone-humala

Sattui tässä yhtenä keskiviikkona tapaus, joka pysyy muistoissa varmasti pitkään. Olin ostanut itselleni IISON paketin tummaa Toblerone suklaata. Eli 400g. Tulin iltapäivällä koulusta kotiin ja lähdin koirien kanssa lenkille. Ryskä poika kulki siihen aikaan vielä ilman vedonesto valjaita. Yleensä toimin ylienergisen talutettavan kanssa siten, että pysähdyin aina kun koira alkoi vetämään ja matkaa jatkettiin kun hihna löystyi ja koira otti katsekontaktia. Yleensä Ryskällekin riitti alkulenkin aikan puolen kymmentä pysähdystä, jotta nuori herra malttoi sitten jatkaa matkaansa kävelemällä.

Tänä kyseisenä keskiviikkona ei riittänyt mikään. Kävelin kaksi askelta ja pysähdyin, toistin, toistin ja toistin. Tein samaa tekemästä päästyäni ja aina sama juttu. Kun koira huomasi, että aion lähteä liikkeelle, se ampaisi eteenpäin kuin tykin suusta. Narua tosin ei ollut kuin puolimetriä kun enempää ei voinut antaa. Normaali iltapäivälenkki johon meillä yleensä meni n. 40 minuuttia kesti varmaan puolitoista tuntia.

Olin monta kertaa jo aika epätoivoinen. Renttu oli ihmeissään ja kylmissäänkin kun ei päässyt etenemään mihinkään, ja Ryskällä tuntui että vauhti vaan kiihtyy. Yritin ottaa koiran jalan viereen sivulle ja seurauttaa sitä siinä. Sama juttu. Heti kun aioin ottaa askeleen niin koira singahti eteenpäin. Kaksi kertaa komensin jo kovemmin, kun kävely alkoi olla suorastaan epätoivoista. Otin niskasta kiinni, ja alistin kenttään. Ei vaikutusta. Sama tahti jatkui.

Loppujen lopuksi pääsimme kuitenkin kotiin. MINÄ olin rätti väsynyt. Vaan kun löysäsin koiran kotona irti alkoi kokoillan kestävä ralli. Eteisestä olohuoneeseen sohvan yli parvekkeen ovelle ja samaa kautta takaisin. Ja aina välillä kun mieleen muistui hyökkäsi Rentun kimppuun. Normaalisti Ryskä sentään nukkuukin välillä kun on rauhallista. Vaan ei sinä päivänä. Mietin jo, että hulluksi tuo koira on tullut. Kunnes illalla alkoi tekemään suklaata mieli. Etsin Toblerone pakettia, ja löysin lopulta vain tyhjät kuoret.

Siis mega-annos kofeiinia, sokeria ja rasvaa... Kyseessähän oli tumma suklaa jossa tosiaan on kofeiinia. Meillä ei muuten enää jää suklaat mihinkään näkyville. Ne lukitaan kaappiin jos joskus sellaista ostetaan.