Roikkuva häntä ym.

Meidän Rentulla oli kuukautiset. Tai kiima, tai mikä se nyt on kun koiralla tulee verta peräpäästä. Yleensä niin käy noin kaksi kertaa vuodessa narttukoirille... Eräänä syksyn lumisena aamuna katsoimme ihmeissään, kun Renttu nousi hangesta istumasta ja lumeen jäi verinen jälki, niinkuin ainakin tyttökoiralta killa-aikana. Tarkemmin ku katottiin, niin Rentun takapuolestahan se veri tuli. Minä jo kaivoin kännykkää esille, että elukkalääkärillehän tässä pitää soittaa, eihän tuo oo normaalia. Otin kuitenkin pojan ensin sisälle, että putsataan kunnolla ja katsotaan mitä se veri on, onko sisäinen vuoto vai mitä. Eihän se normaalia kyllä oo. No, pieni pistohaavahan sieltä löytyi, kun peräpää putsattiin, ja verenvuotokin tyrehtyi putsaukseen, vaan on meillä naurua riittänyt Rentun kuukautisista.

Samoin kuin on naurua riittänyt Ryskän nyrjähtäneestä hännästä. Samana päivänä oli Nasu-koira meillä käymässä, ja Ryskä leikki sen kanssa kun niillä tuli jotain kiistaa pallon päältä. Ryskä kun on niin kiltti, ettei se osaa edes olla vihainen väisti Nasua äkkinäisesti ja kaikki näytti olevan siltä osin ohi. Mutta poika vaan oli jotenkin vaisun oloinen. Ihmettelimme mikä sille tuli. Seurasimme illan, ja Nasukin lähti kotiin, mutta Ryskä vaan oli vaisu. Häntä joka välillä tuntuu särkevän paukutuksellaan seinätkin ei heilunut lainkaan, ja roikkui vain alaspäin. Tosi oudolle vaikutti kun Ryskän tavaramerkki on aina ollut pystyssä sojottava häntä jonka päässä "palaa valkoinen liekki".

Häntä roikkui ja roikkui varmaan kaksi päivää. Eihän tämä voinut enää olla nolostumista. Vaikka koira tuli iloisena vastaan niin häntä ei heilunut ja kohta koira väistyi nolon oloisena pois. Kolmantena päivänä alkoi pientä liikettä näkymään hännän päässä ja neljäntenä se taas heilui ja paukutti entiseen malliin. Tulimme siihen tulokseen, että Nasua väistäessään kun Ryskä iski takamuksensa tantereeseen, se jätti hännän hankalaan asentoon allensa, ja koska häntä on niin vahva, niin se vain jotenkin nyrjähti siinä. Eihän kipeää häntää voi heiluttaa, ja nohan koira nolon ja apean oloinen jos ei häntäkään heilu, varsinkin kun se ei normaalisti oo paikallaan ku nukkuessa.

Koiran elämää

Syksy ja linnustuskausi alkaa olla ohi. Renttu ei tänä syksynä päässyt lintumetille, mutta Ryskä on käynyt kerran, ja sille ammuttiinkin. On ollut niin kiireistä rakentamista, että ei oo ehtinyt metsästeleen. Nyt kun metsästyskausi on päällä ja koiria juoksee muutenkin irrallaan, on meidän Ryskäkin saanut elää maalaiskoiran elämää ja olla irrallaan. Meillä on sen verran länttiä ja sen verran syrjässä, että jos se pihalta lähtee, niin se menee metsään. Ryskästä on tullut ihan mallikelpoinen maalaiskoira. Renttu ottaa elämän rennosti.

Ryskä pelkää hevosia

Olipa yllätys kun hepat tuli kotiin niin Ryskä juoksi karkuun. Se on kuitenkin ihan pennusta asti ollut hevosten kanssa. Tosin viimeiset puolivuotta vahemmän, mutta kuitenkin aina silloin tällöin.

Kun pollet tuli kotiin lähdin Ryskän kanssa syöttämään niille leipää laitumeen. Nelli uteliaana tyttönä tuli heti kattoon ja ku Ryskä sen huomasi niin tuli hätä ja kiire pakoon. Poika oli narussa ja minä seisoin helletamineissa rankakasan takana. Lopputuloksen voi vain arvata. Nurinhan minä menin siihen kasan päälle ja koira kiskaisi mut kasan läpi. Säikähdin jo, että nyt tuli pahaa jälkeä, kun en älynnyt es narusta irti päästää. Riemun kirjavat jalat sain. Naarmuja ja haavoja, jalkoihin ja käsiin sekä mustelmia...

Uuteen kotiin

Koirat on viikon asuneet uudessa kodissa. Pojat on niin väsyneitä iltaisin, etteivät meinaa jaksaa lenkille lähteä. Koko pitkät päivät touhuavat pihalla. Renttu on koko ajan irti, ja Ryskä aina välillä valvotusti, sekään ei lähde pihalta mihinkään kun vaan ite touhutaan siinä kanssa. Mutta mettään jos sen kanssa lähtee, niin se hakee hajuja koko ajan, ja sitte se saattaa lähtäkin...

Eilen käytiin purkamassa koirille hirsikoppi. Tulee muuten komea koppi. Saa nähä millon sen ehtii kasaamaan.

Kesä ja kesän kujeet

Ryskä nauttii kesästä. Kevään rapakkoajan se ramppasi rapakoita ees taas. Saattoi kymmenen minuuttia juosta rapakkoa päästä päähän ja jahdata aikaan saamiaan väreitä. Yhtenä iltana lähin mieheni kanssa uittamaan koiria, mutta kuinkas kävikään. Renttu oli koirista se joka ui. Ryskä ei joutanut. Kahlasi vaan, mutta ei uskaltanut uimasilleen. No, kesällä sitten kun tarkenee itsekin veteen, niin kyllä se tulee perässä.

Rentulla on silmä vuotanut varmaan puoli vuotta. Käytän tällä viikolla sen lääkärissä. Toivon ettei se ole mitään silmänpainetautia...

Persoonallisia piirteitä

Koirilla on hauskoja omia tapoja. Monesti saa nauraa itsensä kipeäksi niiden tottumusten takia. Renttu esimerkiksi on hoksannut, että saa palkan aina kun joku tulee kotiin. Se juoksee aina ensin ovelle vastaan ja välittömästi sen jälkeen keittiön odottamaan palkkaa. Kun Ryskää opetettiin sisäsiistiksi sitä käytettiin usein parvekkeen kautta ulkona ja se sai palkan kun teki tarpeensa ulos. Kiltti ja hyväluontoinen Renttu huomioitiin aina kans. Nykyään Rentulle riittää kun joku käy ulkona tupakalla. Palkka täytyy saada siitä, että tullaan tupakilta takaisin sisään. Renttu juoksee heti keittiöön. Parhaimmillaan tuolille istumaan ja lyö nyrkkiä pöytään, että hän ei oo vielä saanut palkkaa.

Ryskä taas haluaa alempiarvoisena koirana pitää huolen, että hänen puruluunsa ovat hänen, eikä Renttu niihin koske. Jos ei se heti halua syödä luitaan niin se kätkee ne. Minä oon nukkunut varmaan viikon puolimetrinen aloittamaton puruluu tyynyn alla. Ryskän mielestä paras piilo on siellä. Tai jos satun lepäämään sängyllä, niin se saattaa piilottaa puruluunsa mun kainaloon. Tosin se on fiksu, se tietää, ettei siinä kainalossa se luu säily kovin kauan, kun nousen kuitenkin pian ylös. Se pitää kainaloa vain välivarastona ja hakee luunsa parempaan talteen puolen tunnin sisään.

Molemmat koirat tykkäävät saunomisesta. Pojat ehtii lauteille ennen ku ihmiset. Ryskä ei yleensä viihdy ylälauteilla kuin vähän aikaa ja menee sitten lauteiden alle, mutta Renttu saattaa istua kauankin ottamassa löylyä. Joskus yhtä kauan kuin minäkin. Kun Ryskä saa sitten tarpeekseen niin se ryömii oven alta pois vaikka ei meinaa mahtua. Renttu puolestaan rappaa ovea saranapuolelta, että aukaiskaa nyt...

Rentulta on poistettu hevosen potkun seurauksena toiselta puolen yläraateluhampaat. Sain elukkalääkäriltä kananmakuista hammastahnaa ja hammasharjan koiralle jotta voin hoitaa sen hampaita kun puruluun syöminen ei onnistu ku toisella puolella. Koirat huomasi että hammastahna on herkkua ja hampaiden harjaus on hauskaa. En saa nykyään enää koskaan pestä omiakaan hampaitani rauhassa. Vaikka panisin oven kiinni ja yrittäisin kuinka hiljaa suoriutua iltapesusta, niin pojat huomaa ja tulevat kylppäriin hampaanpesukaveriksi. Ryskä aukaisee oven ja siihen tullaan istua napottamaan vierekkäin ja odottamaan, että meillekin hampaan pesu. Pepsodent käy ihan yhtä hyvin kuin kanahammastahna.

Kauppareissuilla koirien kanssa käytän "koira työvoimaa"... Katsokaa video.

Koiratkin maastossa taas

Sainpas muuten naistenpäivän kunniaksi kukkia...

Naistenpäivän aattona kun heräsin, oli aivan makea ilma. Aurinko paistoi ja ulkona oli ehkä 2 astetta pakkasta ja aivan tuuleton ilma. Soitin parille kaverille, että tänään on pakko päästä hevosten kanssa maastoon, ja koirien pitää päästä mukaan. Sain kavereita ja lähdettiin kahdella hevosella ja kahden koiran kanssa pitkälle yli kahden tunnin maastolenkille. Nellillä oli kärryt ja Liisalla ratsastaja. Vanhan kaavan mukaan Renttu reippaana ja kilttinä koirana sai juosta irrallaan, ja oli hyvin huoleton vahdittava, Ryskä oli kärryn kyytiläisellä talutuksessa.

Ryskä juoksi tosi nätisti mukana. Malttoi olla kiskomatta ja oli muutenkin mallikelpoisesti. Sattui kuitenkin semmoinen juttu, että pyytelin koko illan sitten anteeksi Ryyhkänältä, etten ollut ottanut sitä kunnolla huomioon. Mulla oli huono omatunto.

Heti reissun alkupuolella tuli vastaan moottorikelkka. Hetkisen sen jälkeen Nelli päätti mennä täydestä ravista umpihankipellolle ja Ryskää vietiin kanssa. Sitten tuli vastaan lastenvaunut, ja kohta hevosia hermostuttivat juoksevat lapset. Kaikki meni kuitenkin hyvin eikä mitään pakoreaktioita tai muuta mainittavaa sattunut, mutta vaihtuvat tilanteet saivat aikaan sen, etten tyhmä minä tajunnut, että narussa juoksevan koirankin pitää päästä tarpeilleen. Renttuhan kyllä sai omat asiansa hoidettua kun juoksi irti. Sitten Ryskä alkoi juoksemaan vaikeammin, ja pyrkimään kärryn kyytiin. Yritettiin nostaa kyytiin, vaan ei onnistunut. Ei tyhmät ihmiset tajunneet, että koira pyytää saada pysähtyä tarpeilleen. Sitten huusi ratsastaja Liisan selästä, että nyt pitää pysähtyä, koira ei jaksa enää. Ihmettelin, että miten niin ei jaksa. Koira, joka juokse vaikka 5 tuntia yhteenmenoon jäniksen perässä. Katsoin taakseni, ja siellä Ryskä raukka yrittää juosten paskoa. Äkkiä kyytiläinen pois kyytistä ja hevonen seis, että raukka saa hoitaa hommansa loppuun.

Loppu reissu menikin sitten ilman kummempia kommervenkkejä. Ei häirinnyt meidän rauhaamme vastaan tuleva mopo, eikä ohi ajava traktori. Ryskäkin muistettiin päästää pissallekin. Harmi vaan että tästä mukavasta reissusta ei saatu yhtään kuvaa. Kaikilla oli kokoajan kädet täynnä töitä. Vaan sainpas kuitenkin kuvan naistenpäivän kukista...

Jonossa tolpalle

Ensimmäistä kertaa mulla on kaksi uroskoiraa. Kahta koiraa on ollut aiemminkin, mutta ne on olleet narttuja, tai vain toinen on ollut uros. Monena aamuna olen hymyssä suin seurannut ja hämmästellyt koirieni jonokäyttäytymistä. Aivan selkeästi joka aamu ensimmäiselle pisulle on kiire. Ja joka aamu toistuu sama kuvio. Ryskä juoksee ensimmäisenä tolpalle. Aina sama tolppa. Renttu juoksee perässä, ja jää kiltisti odottamaan, että tolppa vapautuu. Kun Ryskä sitten siirtyy pois niin suorittaa Renttu hommansa.

Kuviosta tekaa hauskan se, että Ryskän aamupisi saattaa kestää paraillaan jopa kaksi minuuttia, ja Renttu seisoo takana jonossa, eikä helpota omaa oloaan millekään muulle tolpalle, ennenkuin kyseinen vapautuu. En ole huomannut vastaavaa käyttäytymistä muualla lenkillä, enkä koskaan narttukoirien kesken.

Toblerone-humala

Sattui tässä yhtenä keskiviikkona tapaus, joka pysyy muistoissa varmasti pitkään. Olin ostanut itselleni IISON paketin tummaa Toblerone suklaata. Eli 400g. Tulin iltapäivällä koulusta kotiin ja lähdin koirien kanssa lenkille. Ryskä poika kulki siihen aikaan vielä ilman vedonesto valjaita. Yleensä toimin ylienergisen talutettavan kanssa siten, että pysähdyin aina kun koira alkoi vetämään ja matkaa jatkettiin kun hihna löystyi ja koira otti katsekontaktia. Yleensä Ryskällekin riitti alkulenkin aikan puolen kymmentä pysähdystä, jotta nuori herra malttoi sitten jatkaa matkaansa kävelemällä.

Tänä kyseisenä keskiviikkona ei riittänyt mikään. Kävelin kaksi askelta ja pysähdyin, toistin, toistin ja toistin. Tein samaa tekemästä päästyäni ja aina sama juttu. Kun koira huomasi, että aion lähteä liikkeelle, se ampaisi eteenpäin kuin tykin suusta. Narua tosin ei ollut kuin puolimetriä kun enempää ei voinut antaa. Normaali iltapäivälenkki johon meillä yleensä meni n. 40 minuuttia kesti varmaan puolitoista tuntia.

Olin monta kertaa jo aika epätoivoinen. Renttu oli ihmeissään ja kylmissäänkin kun ei päässyt etenemään mihinkään, ja Ryskällä tuntui että vauhti vaan kiihtyy. Yritin ottaa koiran jalan viereen sivulle ja seurauttaa sitä siinä. Sama juttu. Heti kun aioin ottaa askeleen niin koira singahti eteenpäin. Kaksi kertaa komensin jo kovemmin, kun kävely alkoi olla suorastaan epätoivoista. Otin niskasta kiinni, ja alistin kenttään. Ei vaikutusta. Sama tahti jatkui.

Loppujen lopuksi pääsimme kuitenkin kotiin. MINÄ olin rätti väsynyt. Vaan kun löysäsin koiran kotona irti alkoi kokoillan kestävä ralli. Eteisestä olohuoneeseen sohvan yli parvekkeen ovelle ja samaa kautta takaisin. Ja aina välillä kun mieleen muistui hyökkäsi Rentun kimppuun. Normaalisti Ryskä sentään nukkuukin välillä kun on rauhallista. Vaan ei sinä päivänä. Mietin jo, että hulluksi tuo koira on tullut. Kunnes illalla alkoi tekemään suklaata mieli. Etsin Toblerone pakettia, ja löysin lopulta vain tyhjät kuoret.

Siis mega-annos kofeiinia, sokeria ja rasvaa... Kyseessähän oli tumma suklaa jossa tosiaan on kofeiinia. Meillä ei muuten enää jää suklaat mihinkään näkyville. Ne lukitaan kaappiin jos joskus sellaista ostetaan.

Koiruus

Koiruus

Lähde Lauri Viita, Kootut runot, 1998, 183.

"Eräs koiraskoira,
joka haukkui koiria,
siis koiraskoirakoira,
mitä koiramaisin koira
-se koiranhännän huomasi
ja koko koiruus pyörähti
ja vauhti kiihtyi sikäli
kuin kuono pysyi kuonona
ja häntä hännillä
eli kuonon perässä.
Ja koiraskoirakoira
jo toki häpesi,
kun kuono häntää pakeni,
siis oli pelkuri!
Ja koiraskoirakoira
teki hännällensä koiruuden
eli täysikäännöksen.
Ja nytpä kävi oitis näin:
koko koiruus pyöri toisin päin,
kuin äsken nimittäin.
Vaan - mutta - kas:
taas kuono edellä
ja häntä, häntä vääränä
sen kuonon perässä!
Ja koiraskoirakoira
eli koirakoirakoiras,
niin naaras-kuin koiras-
koirakoirakoiras,
ja pääpää eritoten,
jo sekosikin, joten
sikin sokin jotenkuten
jokin kukin miten mikin
jäsen oppi vähin erin
tavan jolla takaperin
tästäkö-tästäkö
tästäkö-tästäkö
koko koiruus pyörähti
ja vauhti kiihtyi sikäli
kuin nelitahtimoottori
ja uusi suunta selvisi
ja häntä
häntä
häntä
häntä
häntä päätä pakeni
ja pöly sakeni!"

Ja katso: koko koiruus pyörii tänä päivänä
häntä edellä
ja kuono perässä.

Ryskän ja Rentun oma bloki. Ei sovi enää nykyään Liisan ja Nellin blogiin, koska harvoin on yhteisiä talli juttuja. Mutta eipä anneta sen häiritä. Koirat sinänsä ovat aivan omia persoonoitaan ja ansaitsevat siinä mielessä aivan oman bloginsakin.

Aivan uusimpana kuulumisena mainittakoon, että Ryskälle piti laittaa vedonesto valjaat. Se kun tahtoo olla semmoinen "singahtaa, singahtaa" koira. Alkoi oleen kyynärpäät taluttajalla jo siinä kunnossa, että mietin vakavasti leikkuriin menemistä, mutta valjaista tuntuu olevan iso apu. Ei Ryskä mitenkään "tottelematon" ole, sillä vaan vaihtuu se mielenkiinnon kohde aina murto-osa sekunnissa. Varsinkin jos jossain on jäniksen hajua niin älli loppuu koiralta siihen paikkaan.

Renttu on oma itsensä. Nöyrä, kiltti ja kuuliainen. Ennestäänkin rauhallinen koira on rauhoittunut vielä entisestään sen jälkeen kun Ryskä tuli taloon.