Koiruus

Koiruus

Lähde Lauri Viita, Kootut runot, 1998, 183.

"Eräs koiraskoira,
joka haukkui koiria,
siis koiraskoirakoira,
mitä koiramaisin koira
-se koiranhännän huomasi
ja koko koiruus pyörähti
ja vauhti kiihtyi sikäli
kuin kuono pysyi kuonona
ja häntä hännillä
eli kuonon perässä.
Ja koiraskoirakoira
jo toki häpesi,
kun kuono häntää pakeni,
siis oli pelkuri!
Ja koiraskoirakoira
teki hännällensä koiruuden
eli täysikäännöksen.
Ja nytpä kävi oitis näin:
koko koiruus pyöri toisin päin,
kuin äsken nimittäin.
Vaan - mutta - kas:
taas kuono edellä
ja häntä, häntä vääränä
sen kuonon perässä!
Ja koiraskoirakoira
eli koirakoirakoiras,
niin naaras-kuin koiras-
koirakoirakoiras,
ja pääpää eritoten,
jo sekosikin, joten
sikin sokin jotenkuten
jokin kukin miten mikin
jäsen oppi vähin erin
tavan jolla takaperin
tästäkö-tästäkö
tästäkö-tästäkö
koko koiruus pyörähti
ja vauhti kiihtyi sikäli
kuin nelitahtimoottori
ja uusi suunta selvisi
ja häntä
häntä
häntä
häntä
häntä päätä pakeni
ja pöly sakeni!"

Ja katso: koko koiruus pyörii tänä päivänä
häntä edellä
ja kuono perässä.

Ryskän ja Rentun oma bloki. Ei sovi enää nykyään Liisan ja Nellin blogiin, koska harvoin on yhteisiä talli juttuja. Mutta eipä anneta sen häiritä. Koirat sinänsä ovat aivan omia persoonoitaan ja ansaitsevat siinä mielessä aivan oman bloginsakin.

Aivan uusimpana kuulumisena mainittakoon, että Ryskälle piti laittaa vedonesto valjaat. Se kun tahtoo olla semmoinen "singahtaa, singahtaa" koira. Alkoi oleen kyynärpäät taluttajalla jo siinä kunnossa, että mietin vakavasti leikkuriin menemistä, mutta valjaista tuntuu olevan iso apu. Ei Ryskä mitenkään "tottelematon" ole, sillä vaan vaihtuu se mielenkiinnon kohde aina murto-osa sekunnissa. Varsinkin jos jossain on jäniksen hajua niin älli loppuu koiralta siihen paikkaan.

Renttu on oma itsensä. Nöyrä, kiltti ja kuuliainen. Ennestäänkin rauhallinen koira on rauhoittunut vielä entisestään sen jälkeen kun Ryskä tuli taloon.