Tässä taannoin eräänä kesäiltana Ryskä sitten sattui pääsemään irti, ja mulla oli aamuksi töihin meno. Edellisen kerran kun oli karannut tuli vasta kahen aikaan yöllä. Päätin, että en valvo aamuyölle asti, nyt punnitaan mikä on pojalle tärkeetä. Otin Rentun mukaan ja kasan koiran nameja. Suosituin leikki Ryskän kanssa on kopinottaminen, ja mikä parempaa niin namin koppaaminen.
Seurasin haukkua. Pyyt siellä härnäsi Ryskää ja se pysyi suht pienellä alueella, vaan ei kiinni anna, ei sitten millään. Kun pääsin näköetäisyydelle aloin heittään Rentulle koppia. Ryskä mokoma vaan vilkaisi olkansa ylitse ja jatkoi puissa istuvien pyiden jahtaamista. Kokeilin uudestaan, ja olin "kiinnitämättä huomiota". Ei vaikutusta. Päätin, että nyt täytyy ottaa kovat kainot käyttöön.
Kun jälleen pääsin Ryskän lähettyville, noin 10 metrin päähän, kompastuin maahan ja "loukkasin" itseni tosi pahoin. Minuun sattui, en päässyt ylös, mutta valitin ja voivotin ja itkin ja paruin. Ryskä tuli heti parin metrin päähän ja oli vähän hätääntyneen oloinen. Sitten se käänsi kuononsa kotia kohti ja alkoi haukullaan kutsumaan isäntää. Haukku muuttui "tule ja auta minua" -haukuksi, jota Ryskä käyttää silloin ku on onnistunut solmimaan pihalla narunsa, eikä pääse omin avuin irti. Hetkisen se haukkui, ja kun kukaan ei tullut ja minä vain kovasti valitin, niin tuli viereen ja alkoi hoitaan mua. Otin koirasta kiinni, nostin itseni ylös, kytkin koiran ja jatkoin lievää valittamista ja annoin koiran auttaa minut kotiin. Koko loppuiltana ei ryskä väistynyt viereltäni. Olihan se pelastanut minut metsästä.
