Uusi kasvo

Meillä on uusi koira. Raivo. Tai se on mun tytön koira. Raivo on Rentun pentu ja ryskän paras kaveri. Isäntä sanoo sitä Nappulaksi. Kulunut vuosi on ollut koirillekin rankka. Alkuvuodesta Ryskä sairasti jalkaansa. Se loukkasi tai reväytti sen maastolenkillä hevosten kanssa kerran, ja sen jälkeen alkoi aina ontumaan kun oli vähän rasittanut itseään. Kesällä näkymätön aita meni epäkuntoon, ja sen jälkeen Ryskä ei ole sitä niin ehdottämasti kunnioittanut. Se ottaa vauhtia ja juoksee yli kivusta välittämättä, kun sille päälle sattuu.

Syyskuussa Ryskä jäi auton alle. Koko kylki kuoriutui nahattomaksi. Se on kuitenkin toipunut vammastaan ihan kohtuullisen hyvin. Pari viikkoa Ryskän onnettomuuden jälkeen Renttu jäi Nellin polkemaksi. Onneksi ei loukkaantunut pahemmin. Parin päivän "sairasloma" ja koira on lähes entisensä. Sen se kuitenkin oppi, että ei ihan niin hanakasti oo enää hevosia haukkumassa. Silloin sen pitää aina tulla hämmentämään kun se luulee, että minä oon vaarassa. Jos siis oon laitumessa ja hevoset innostuu laukkaileen vaikka ne ei ois mun lähelläkään, niin Renttu haluaa "pelastaa" minut hevosten jalkoista ja kiinnittää niiden huomion itseensä, jotta ne ei mua polkis. Se siis vaikka henkensä uhrais mun puolesta.

Syyskuussa sitten syntyi Raivo. Nätti tyttö. Marraskuussa se tuli kotiin emonsa luota, ja on sopeutunut tosi hyvin elämään täällä Huvikummussa. Raivo ei ole nimensä mukaisesti mitenkään raivokas, vaan pikemminkin suht rauhallinen ja nöyrä penikka. Siitä tulee vielä ihan hyvä koira.

Kädet ylös! Tämä on Ryskä!

Oottako kuullut radiosta mainosta joka alkaa noin? Kuuluu ainakin Novalta, tämä ei ole mainontaa.

Jouluaattona asennettiin meille koko alueen ympärille näkymätön aita, kun riistan vähetessä Ryskän mielenkiinto siirtyi metsästä naapureiden pihoille. Nyt saa pojat taas olla irrallaan. Kahdessa päivässä oppi Ryskä välttämään aitaa. Meillä on onneksi niin paljon tätä maata, että sillä on tilaa aidasta huolimatta juosta ihan kunnolla. Renttu ei välitä aidasta mitään vaikka sillä on pantakin kaulassa, mutta sillä ei niin isoa väliä ookaan, koska ei se muutenkaan mihinkään lähe.

Roikkuva häntä ym.

Meidän Rentulla oli kuukautiset. Tai kiima, tai mikä se nyt on kun koiralla tulee verta peräpäästä. Yleensä niin käy noin kaksi kertaa vuodessa narttukoirille... Eräänä syksyn lumisena aamuna katsoimme ihmeissään, kun Renttu nousi hangesta istumasta ja lumeen jäi verinen jälki, niinkuin ainakin tyttökoiralta killa-aikana. Tarkemmin ku katottiin, niin Rentun takapuolestahan se veri tuli. Minä jo kaivoin kännykkää esille, että elukkalääkärillehän tässä pitää soittaa, eihän tuo oo normaalia. Otin kuitenkin pojan ensin sisälle, että putsataan kunnolla ja katsotaan mitä se veri on, onko sisäinen vuoto vai mitä. Eihän se normaalia kyllä oo. No, pieni pistohaavahan sieltä löytyi, kun peräpää putsattiin, ja verenvuotokin tyrehtyi putsaukseen, vaan on meillä naurua riittänyt Rentun kuukautisista.

Samoin kuin on naurua riittänyt Ryskän nyrjähtäneestä hännästä. Samana päivänä oli Nasu-koira meillä käymässä, ja Ryskä leikki sen kanssa kun niillä tuli jotain kiistaa pallon päältä. Ryskä kun on niin kiltti, ettei se osaa edes olla vihainen väisti Nasua äkkinäisesti ja kaikki näytti olevan siltä osin ohi. Mutta poika vaan oli jotenkin vaisun oloinen. Ihmettelimme mikä sille tuli. Seurasimme illan, ja Nasukin lähti kotiin, mutta Ryskä vaan oli vaisu. Häntä joka välillä tuntuu särkevän paukutuksellaan seinätkin ei heilunut lainkaan, ja roikkui vain alaspäin. Tosi oudolle vaikutti kun Ryskän tavaramerkki on aina ollut pystyssä sojottava häntä jonka päässä "palaa valkoinen liekki".

Häntä roikkui ja roikkui varmaan kaksi päivää. Eihän tämä voinut enää olla nolostumista. Vaikka koira tuli iloisena vastaan niin häntä ei heilunut ja kohta koira väistyi nolon oloisena pois. Kolmantena päivänä alkoi pientä liikettä näkymään hännän päässä ja neljäntenä se taas heilui ja paukutti entiseen malliin. Tulimme siihen tulokseen, että Nasua väistäessään kun Ryskä iski takamuksensa tantereeseen, se jätti hännän hankalaan asentoon allensa, ja koska häntä on niin vahva, niin se vain jotenkin nyrjähti siinä. Eihän kipeää häntää voi heiluttaa, ja nohan koira nolon ja apean oloinen jos ei häntäkään heilu, varsinkin kun se ei normaalisti oo paikallaan ku nukkuessa.

Koiran elämää

Syksy ja linnustuskausi alkaa olla ohi. Renttu ei tänä syksynä päässyt lintumetille, mutta Ryskä on käynyt kerran, ja sille ammuttiinkin. On ollut niin kiireistä rakentamista, että ei oo ehtinyt metsästeleen. Nyt kun metsästyskausi on päällä ja koiria juoksee muutenkin irrallaan, on meidän Ryskäkin saanut elää maalaiskoiran elämää ja olla irrallaan. Meillä on sen verran länttiä ja sen verran syrjässä, että jos se pihalta lähtee, niin se menee metsään. Ryskästä on tullut ihan mallikelpoinen maalaiskoira. Renttu ottaa elämän rennosti.