sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Koiratkin maastossa taas


Sainpas muuten naistenpäivän kunniaksi kukkia...

Naistenpäivän aattona kun heräsin, oli aivan makea ilma. Aurinko paistoi ja ulkona oli ehkä 2 astetta pakkasta ja aivan tuuleton ilma. Soitin parille kaverille, että tänään on pakko päästä hevosten kanssa maastoon, ja koirien pitää päästä mukaan. Sain kavereita ja lähdettiin kahdella hevosella ja kahden koiran kanssa pitkälle yli kahden tunnin maastolenkille. Nellillä oli kärryt ja Liisalla ratsastaja. Vanhan kaavan mukaan Renttu reippaana ja kilttinä koirana sai juosta irrallaan, ja oli hyvin huoleton vahdittava, Ryskä oli kärryn kyytiläisellä talutuksessa.

Ryskä juoksi tosi nätisti mukana. Malttoi olla kiskomatta ja oli muutenkin mallikelpoisesti. Sattui kuitenkin semmoinen juttu, että pyytelin koko illan sitten anteeksi Ryyhkänältä, etten ollut ottanut sitä kunnolla huomioon. Mulla oli huono omatunto.

Heti reissun alkupuolella tuli vastaan moottorikelkka. Hetkisen sen jälkeen Nelli päätti mennä täydestä ravista umpihankipellolle ja Ryskää vietiin kanssa. Sitten tuli vastaan lastenvaunut, ja kohta hevosia hermostuttivat juoksevat lapset. Kaikki meni kuitenkin hyvin eikä mitään pakoreaktioita tai muuta mainittavaa sattunut, mutta vaihtuvat tilanteet saivat aikaan sen, etten tyhmä minä tajunnut, että narussa juoksevan koirankin pitää päästä tarpeilleen. Renttuhan kyllä sai omat asiansa hoidettua kun juoksi irti. Sitten Ryskä alkoi juoksemaan vaikeammin, ja pyrkimään kärryn kyytiin. Yritettiin nostaa kyytiin, vaan ei onnistunut. Ei tyhmät ihmiset tajunneet, että koira pyytää saada pysähtyä tarpeilleen. Sitten huusi ratsastaja Liisan selästä, että nyt pitää pysähtyä, koira ei jaksa enää. Ihmettelin, että miten niin ei jaksa. Koira, joka juokse vaikka 5 tuntia yhteenmenoon jäniksen perässä. Katsoin taakseni, ja siellä Ryskä raukka yrittää juosten paskoa. Äkkiä kyytiläinen pois kyytistä ja hevonen seis, että raukka saa hoitaa hommansa loppuun.

Loppu reissu menikin sitten ilman kummempia kommervenkkejä. Ei häirinnyt meidän rauhaamme vastaan tuleva mopo, eikä ohi ajava traktori. Ryskäkin muistettiin päästää pissallekin. Harmi vaan että tästä mukavasta reissusta ei saatu yhtään kuvaa. Kaikilla oli kokoajan kädet täynnä töitä. Vaan sainpas kuitenkin kuvan naistenpäivän kukista...

tiistai 17. helmikuuta 2009

Jonossa tolpalle

Ensimmäistä kertaa mulla on kaksi uroskoiraa. Kahta koiraa on ollut aiemminkin, mutta ne on olleet narttuja, tai vain toinen on ollut uros. Monena aamuna olen hymyssä suin seurannut ja hämmästellyt koirieni jonokäyttäytymistä. Aivan selkeästi joka aamu ensimmäiselle pisulle on kiire. Ja joka aamu toistuu sama kuvio. Ryskä juoksee ensimmäisenä tolpalle. Aina sama tolppa. Renttu juoksee perässä, ja jää kiltisti odottamaan, että tolppa vapautuu. Kun Ryskä sitten siirtyy pois niin suorittaa Renttu hommansa.

Kuviosta tekaa hauskan se, että Ryskän aamupisi saattaa kestää paraillaan jopa kaksi minuuttia, ja Renttu seisoo takana jonossa, eikä helpota omaa oloaan millekään muulle tolpalle, ennenkuin kyseinen vapautuu. En ole huomannut vastaavaa käyttäytymistä muualla lenkillä, enkä koskaan narttukoirien kesken.

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Toblerone-humala



Sattui tässä yhtenä keskiviikkona tapaus, joka pysyy muistoissa varmasti pitkään. Olin ostanut itselleni IISON paketin tummaa Toblerone suklaata. Eli 400g. Tulin iltapäivällä koulusta kotiin ja lähdin koirien kanssa lenkille. Ryskä poika kulki siihen aikaan vielä ilman vedonesto valjaita. Yleensä toimin ylienergisen talutettavan kanssa siten, että pysähdyin aina kun koira alkoi vetämään ja matkaa jatkettiin kun hihna löystyi ja koira otti katsekontaktia. Yleensä Ryskällekin riitti alkulenkin aikan puolen kymmentä pysähdystä, jotta nuori herra malttoi sitten jatkaa matkaansa kävelemällä.

Tänä kyseisenä keskiviikkona ei riittänyt mikään. Kävelin kaksi askelta ja pysähdyin, toistin, toistin ja toistin. Tein samaa tekemästä päästyäni ja aina sama juttu. Kun koira huomasi, että aion lähteä liikkeelle, se ampaisi eteenpäin kuin tykin suusta. Narua tosin ei ollut kuin puolimetriä kun enempää ei voinut antaa. Normaali iltapäivälenkki johon meillä yleensä meni n. 40 minuuttia kesti varmaan puolitoista tuntia.

Olin monta kertaa jo aika epätoivoinen. Renttu oli ihmeissään ja kylmissäänkin kun ei päässyt etenemään mihinkään, ja Ryskällä tuntui että vauhti vaan kiihtyy. Yritin ottaa koiran jalan viereen sivulle ja seurauttaa sitä siinä. Sama juttu. Heti kun aioin ottaa askeleen niin koira singahti eteenpäin. Kaksi kertaa komensin jo kovemmin, kun kävely alkoi olla suorastaan epätoivoista. Otin niskasta kiinni, ja alistin kenttään. Ei vaikutusta. Sama tahti jatkui.

Loppujen lopuksi pääsimme kuitenkin kotiin. MINÄ olin rätti väsynyt. Vaan kun löysäsin koiran kotona irti alkoi kokoillan kestävä ralli. Eteisestä olohuoneeseen sohvan yli parvekkeen ovelle ja samaa kautta takaisin. Ja aina välillä kun mieleen muistui hyökkäsi Rentun kimppuun. Normaalisti Ryskä sentään nukkuukin välillä kun on rauhallista. Vaan ei sinä päivänä. Mietin jo, että hulluksi tuo koira on tullut. Kunnes illalla alkoi tekemään suklaata mieli. Etsin Toblerone pakettia, ja löysin lopulta vain tyhjät kuoret.

Siis mega-annos kofeiinia, sokeria ja rasvaa... Kyseessähän oli tumma suklaa jossa tosiaan on kofeiinia. Meillä ei muuten enää jää suklaat mihinkään näkyville. Ne lukitaan kaappiin jos joskus sellaista ostetaan.

torstai 29. tammikuuta 2009

Koiruus


Koiruus

Lähde Lauri Viita, Kootut runot, 1998, 183.

"Eräs koiraskoira,
joka haukkui koiria,
siis koiraskoirakoira,
mitä koiramaisin koira
-se koiranhännän huomasi
ja koko koiruus pyörähti
ja vauhti kiihtyi sikäli
kuin kuono pysyi kuonona
ja häntä hännillä
eli kuonon perässä.
Ja koiraskoirakoira
jo toki häpesi,
kun kuono häntää pakeni,
siis oli pelkuri!
Ja koiraskoirakoira
teki hännällensä koiruuden
eli täysikäännöksen.
Ja nytpä kävi oitis näin:
koko koiruus pyöri toisin päin,
kuin äsken nimittäin.
Vaan - mutta - kas:
taas kuono edellä
ja häntä, häntä vääränä
sen kuonon perässä!
Ja koiraskoirakoira
eli koirakoirakoiras,
niin naaras-kuin koiras-
koirakoirakoiras,
ja pääpää eritoten,
jo sekosikin, joten
sikin sokin jotenkuten
jokin kukin miten mikin
jäsen oppi vähin erin
tavan jolla takaperin
tästäkö-tästäkö
tästäkö-tästäkö
koko koiruus pyörähti
ja vauhti kiihtyi sikäli
kuin nelitahtimoottori
ja uusi suunta selvisi
ja häntä
häntä
häntä
häntä
häntä päätä pakeni
ja pöly sakeni!"

Ja katso: koko koiruus pyörii tänä päivänä
häntä edellä
ja kuono perässä.