
Hevoset ja koirat on kotiutuneet uuteen paikkaan. Koirat varsinkin. Renttu lähti tässä alkuviikosta yhtenä päivänä meidän kanssa pitkälle maastolenkille. Oli kunnon helle päivä. Pollet innostu juoksemaan välillä oikein kunnolla, ja Renttu oli innoissaan ku pääsi mukaan ja juoksi kans. Tekipä välillä omia ylimääräisiä mutkiakin.
Paluumatka yllätti sitten pojan. Kieli roikkui melkein maassa, ja koira jaksoi siirtää enää vaan yhtä jalkaa kerrallaan. Vettä ei ollut missään, matkaa kotiin vielä monta kilometriä ja helle on kova. Sääliksi kävi koira parkaa. Me yritettiin vaan kävellä takaisin päin, että Renttu jaksais kan mukana, vaan ei se enää pysynyt edes kävelyvauhdissa. Ja pysähtyä ei oikein voinut ku sitten oli paarmoja niin mahottomasti.
Mietittiin miten voitais auttaa poikaparkaa, ja niinpä me sitten tultiin siihen tulokseen, että pysähdytään siksi aikaa, että saadaan koira Liisan selkään edes vähäksi aikaa lepäämään. Laskeuduin Nellin selästä ja nostin Rentun Sirpan syliin Liisan selkään, ku Liisan selässä on ennekin käynyt koiria ja Liisa on tasaisempi luonne, helpompi pitää koirasta kiinni.
Alkuun Renttu meinasi vähän pistää hanttiin, mutta kun huomasi, että pääsee eteenpäin vaikka saa levätä, niin asettui ihan makaamaan Liisan satulan etukaarelle. Siinä poika sitten matkusti loppumatkan ylen tyytyväisenä. Kotiin kun päästiin niin koira nukkui koko loppuillan.